Yleensä tuomion myöhempi täytäntöönpano on Euroopan Unionissa ja monissa muissa maissa varmistettu kansainvälisillä yleissopimuksilla, kunhan vain tuomioistuin, jossa oikeudenkäynti on pidetty, on ollut näiden yleissopimusten sääntöjen mukaan kansainvälisesti toimivaltainen.

Oman yrityksen kotipaikan tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta on yleensä edellytyksenä sille, että on mahdollista nostaa kanne oman yrityksen kotipaikassa. Tähän mennessä on EU:n talousalueella voimassa olevan Brysselin yleissopimuksen mukaan ollut mahdollista periä rahasaatavia oikeusteitse velkojan kotimaassa, jos sopimukseen sovellettavan lain mukaan rahavelan täytäntöpaikka on velkojan luona (näin esim. Suomen ja Ruotsin kansallisen lain mukaan).

1.3.2002 alkaen on kuitenkin tuomioistuinten toimivaltaa ja täytäntöä koskevan EU-asetuksen tultua voimaan vahvistettu kaikkien kauppakirjoista ja palvelusopimuksista johtuvien suoritteiden yhtenäiseksi täytäntöpaikaksi toimituspaikka tai palvelun suorituspaikka. Tämä täytäntöpaikka tulee määrätä itsenäisesti kansalliseen lakiin turvautumatta. Tulee varmaankin kulumaan vielä muutamia vuosia, ennen kuin EU:n oikeuskäytäntö on edes alustavasti selvittänyt, mikä tämän itsenäisen tulkinnan tarkoittamassa mielessä on käsitettävä toimituspaikaksi tai palvelun suorituspaikaksi. Siihen mennessä ei voida suositella – paitsi poikkeuksellisen yksiselitteisissä tapauksissa – kanteen nostamista tuomioistuimessa, jonka kansainvälistä toimivaltaa tukee ainoastaan täytäntöpaikan oikeuspaikka.

Tässä mielessä varsinkin suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten on muutettava ajatteluaan, koska uusi asetus vie niiltä totutun kotimaisen oikeuspaikan. Tulevaisuudessa joudutaan usein nostamaan kanne ulkomailla, vaikka oikeusturvavakuutus maksaisikin kulut ainoastaan siinä tapauksessa, että kanne on nostettu kotimaassa. Niissäkin tapauksissa, joissa ulkomaisen oikeuspaikan ohella olisi mahdollista nostaa kanne myös kotimaassa, saattaa kuitenkin erityisten tekijöiden vuoksi olla aivan mielekästä nostaa kanne poikkeuksellisesti ulkomailla. Tätä saattavat puoltaa niin oikeudenkäyntikuluihin ja oikeudenkäynnin kestoon liittyvät seikat kuin toivotun oikeudenkäyntituloksen todennäköisyys, kun otetaan huomioon sovellettava todistusmenettely ja vieraan lain soveltaminen. Kanteen nostaminen kotimaassa saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kustannusriski kasvaa ja oikeudenkäynti pitenee huomattavasti. Pakkotäytäntöönpano saattaa olla oikeudenkäynnin päätyttyä liian myöhäistä. Kanteen nostaminen kotimaassa saattaa vaarantaa muutoin melko varman voiton siksi, että paikallinen tuomari ei tunne sovellettavaa lakia. Voiton mahdollisuudet saatetaan menettää nostamalla kanne liian hätäisesti kotimaassa.

Oikeudenkäyntiin liittyvät kulut, erityisesti oikeuskulut ja asianajopalkkiot, on säädelty eri EU-maissa varsin eri tavoin. Niinpä esimerkiksi Saksassa oikeudenkäynnin yhteydessä maksettavat asianajopalkkiot on säädetty laissa ja ne määräytyvät riita-arvon mukaan. Pienten riita-arvojen tapauksessa maksut jäävät erittäin vähäisiksi, kun taas suurten riita-arvojen tapauksessa ne nousevat joskus ylisuuriksi. Jos vaihtoehtona on kanteen nostaminen joko pohjoismaissa tai Saksassa, kannattaa vertailla kustannusriskejä. Pienillä eli alle 100.000 euron tai suurilla eli yli 1 miljoonan euron riita-arvoilla saattaa olla syytä harkita kanteen nostamista ulkomailla. Huomionarvoista on myös, että velallisella ei tavallisesti ole omaisuutta kantajan kotimaassa, jolloin tuomio on vielä saatava tunnustetuksi velallisen kotimaassa, ennen kuin se voidaan panna täytäntöön.

Kotimaassa ulkomaista vastaajaa vastaan nostettu kanne johtaa yleensä oikeudenkäynnin viivästymiseen. Kanne joudutaan käännättämään ja toimittamaan vastaajalle tämän kotimaan viranomaisten kautta. Tämä johtaa usein prosessin huomattaviin viivästyksiin. Toisessa maassa käydyssä oikeudenkäynnissä annetun tuomion tunnustamiseksi on käytävä uusi prosessi vastaajan kotimaassa.

Oikeudenkäynti voi viivästyä vielä lisää, jos riitaan tulee soveltaa vastaajan kotimaan lakia sopimuksen perusteella tai siksi, että se liittyy asiallisesti läheisemmin vastaajan oikeuspiiriin. Kantajan on todistettava vieraan lain sisältö lausunnon avulla. Se viivästyttää prosessia huomattavasti ja tekee siitä kalliimman.

Kun juridinen tilanne on tutkittu tarkkaan ja tultu siihen tulokseen, että oikeudenkäynti on voitettavissa, halutaan tietenkin, että tuomarilla on oikean päätöksen tekemiseen tarvittava asiantuntemus. Se edellyttää sekä koko asiayhteyden että prosessuaalisten ja aineellisoikeudellisten säännösten osittaisen päällekkäisyyden ymmärtämistä. Ei kannata aina olettaa, että tuomari, joka ei tunne sovellettavaa lakia, pystyisi yksinomaan lausunnon - joka on tietenkin rajallinen - perusteella tekemään asiallisesti oikean päätöksen.

Varsinkin riita-arvojen ollessa suuria saattaa myös olla mielekästä vertailla lakeja ja todeta, mitä etuja valittavana olevat oikeuspaikat tarjoavat. Tässä on huomattavaa merkitystä erityisesti myös prosessioikeudellisilla näkökohdilla. Sallitut todisteet ja todistamismenettely ovat eri EU-maissa täysin erilaiset. Yksittäistapauksessa käytettävissä olevia todisteita analysoitaessa saadaan usein todeta, että saattaa riippua prosessilaista, onnistuuko todistelu vai ei.