Perinteisesti maahan tuodut tavarat on tullautettava aina niiden ylittäessä rajan. Euroopan Unionin jäsenmaat muodostavat tulliyhteisön siten, että yhteisön sisärajoja ylittävä kuljetus ei aiheuta tullivelvollisuuksia. Jos sitä vastoin tavaraa tuodaan kolmannesta maasta Euroopan Unionin alueelle, tästä aiheutuu tullivelvollisuus. Samalla tavaroiden maahantuonnissa on maksettava maahantuontiarvonlisäveroa.

Jos maahan tuodut tavarat on tarkoitus kuljettaa suoraan Unionin toiseen jäsenvaltioon, tullien ja verojen maksuvelvollisuutta on passitusmenettelyä käyttämällä mahdollista lykätä siten, että ne käytetään vasta kuljetuksen määräpaikassa. Esimerkiksi venäläisen toimittajan lähettäessä tavaroita maantiekuljetuksin espanjalaiselle vastaanottajalle tavarat voidaan rajaa ylitettäessä asettaa T1-passitusmenettelyyn (ulkoinen passitusmenettely). Tullit ja verot maksetaan silloin vasta kuljetuksen espanjalaisessa määränpäässä sisämaan tullitoimipaikkaan.

Passitusmenettely tarjoaa käyttäjälleen joukon etuja. Huolitsijan ei tarvitse kustantaa tullia eikä veroja, vaan ne maksaa heti tavaroiden varsinainen vastaanottaja. Tämä saa ennen tulliselvitystä tilaisuuden tarkastaa tavarat ja palauttaa ne saman tien huomatessaan virhetoimituksia.

Ulkoisen T1-passitusmenettelyn lisäksi myös erityisellä sisäisellä T2F-passitusmenettelyllä on Suomessa merkitystä. Se soveltuu kuljetuksiin, joiden toinen pää on Ahvenanmaan maakunnassa, joka muodostaa Euroopan Unionista erillisen veroalueen. Kuljetuksiin Ahvenanmaalta Manner-Suomeen ja päinvastoin voidaan soveltaa yksinkertaistettua tulliselvitystä, mutta kuljetukset Ahvenanmaan ja muun Euroopan Unionin välillä ovat T2F-menettelyn kohteina.

Tavarankuljetuksissa Suomesta tai Suomen kautta Venäjälle tai muuhun Itä-Eurooppaan käytetään yleisesti TIR-passitusmenettelyä. Tämä perustuu kansainväliseen yleissopimukseen ja on parhaillaan käytettävissä 54 sopimusvaltiossa. Poiketen EU-passitusmenettelyistä, jotka selvitetään jo laajalti sähköisesti, TIR-kuljetuksia seuraa aina tulliasiakirja, ns. TIR-carnet. Carnetit myöntää tullihallinnon hyväksymä kansallinen kuljetusyhdistys.

Passitusmenettelyn suorittaminen tarkoittaa aina myös tullivelan lykkäämistä. Soveltuvat tullioikeudelliset määräykset edellyttävät siksi sitä, että tullin maksaminen taataan vakuuksilla. Vain eräät tapaukset kuten ilmakuljetukset tai kansallisten rautatieyhtiöiden suorittamat kuljetukset on vapautettu vakuuksien asettamisvelvollisuudesta.

Vakuus voidaan asettaa tiettyä passitusmenettelyä koskevana yksittäisenä vakuutena tai tullihallinnon luvalla yleisvakuutena. Vakuuden asettaa yleensä se taho, joka ilmoittaa tavarat passitusmenettelyyn, eli useissa tapauksissa kuljetus- tai logistiikkayritys. Poikkeava menettely on voimassa TIR-menettelyssä. Siinä tullitoimipaikat eivät vaadi itse kuljetusliikettä asettamaan vakuita. Sen sijaan kansallisesti hyväksytty yhdistys (Suomessa Suomen Kuljetus ja Logistiikka, SKAL) antaa yleistakauksen kaikista tulleista ja muista maksuista, jotka voivat tulla maksettaviksi TIR-kuljetuksessa esiintyvien säännönvastaisuuksien johdosta.

Asetetut vakuudet eivät kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että kuljetusliike on vastuussa kyseisistä maksuista. Jos esimerkiksi tullivelka maksetaan takauksen perusteella, takaajalla on oikeus vaatia korvaus maksetusta summasta alkuperäiseltä velalliselta eli kuljetusliikkeeltä.

Tavaroita kuljettavan logistiikka- tai huolintayrityksen asettaessa tavarat passitusmenettelyyn se vapautuu rajalla maksettavista tulleista ja veroista aiheutuvasta taakasta. Se ei kuitenkaan vapaudu vastuusta näistä maksuista. Tähän vastuuseen liittyvää riskiä ei useinkaan tunnisteta, vaikka se voi olla huomattava.

Passitusmenettelyssä kuljetus vapautetaan tullioikeudellisista velvollisuuksista väliaikaisesti sillä edellytyksellä, että kaikki menettelyyn liittyvät velvollisuudet täytetään. Näihin velvollisuuksiin kuuluu muiden muassa se, että tavarat esitetään asetetussa määräajassa muuttumattomina määrätullitoimipaikassa. Tämän velvollisuuden täyttämisestä on vastuussa se yritys, joka on asettanut tavarat passitusmenettelyyn, säännöllisesti siis huolinta- tai kuljetusliike. Kun toisaalta tavaroiden vastaanottaminen ja tulliselvitys kuuluu yleensä kuljetuksen vastaanottajan tehtäviin, logistiikkayrityksellä ei yleensä ole välitöntä mahdollisuutta myötävaikuttaa menettelyn sääntöjenmukaiseen päättämiseen.

Jos esimerkiksi suomalainen huolintaliike on kuljettanut tavarat rajan yli, ilmoittanut ne passitusmenettelyyn ja lähettänyt ne sitten eteenpäin Espanjaan, menettely tulee sääntöjenmukaiseen päätökseen vain, jos espanjalaisen tulliaseman palaute saapuu asetetussa määräajassa Suomeen. Jos palautetta ei tule, esimerkiksi koska vastaanottaja on laiminlyönyt lainmukaisen ilmoituksen, suomalaiset tulliviranomaiset vaativat suomalaista yritystä maksamaan tavaroille tullit ja arvonlisäverot. Maahantuontiarvonlisävero on yleensä 22 % tavaran kauppa-arvosta ja muodostaa näin ollen vakavan taloudellisen taakan.

Huolitsijan vastuu voi ajankohtaistua myös ilman, että tavaroiden vastaanottaja olisi toiminut huolimattomasti. Jos esimerkiksi passitusmenettelyssä oleva tavara varastetaan kuljetuksen aikana, tämä tapahtuma synnyttää tulli- ja verovelvollisuuden sen maan taksojen mukaisesti, jossa varkaus on sattunut. Taloudellisesti tavaroiden maahantuojana toimiva vastaanottaja on ensisijaisesti vastuussa näistä maksuista. Passitusmenettelyn ilmoittanut huolitsija on kuitenkin täysimääräisesti yhteisvastuussa, ja viranomaiset voivat vapaan harkintansa mukaan vaatia maksun joko vastaanottajalta tai huolitsijalta.

Huolinta- tai kuljetusliikkeen joutuessa vastuuseen suurin vahinko syntyy usein maahantuontiarvonlisäveron muodossa. Riskiä vähätellään joskus epätietoisena siitä, että kuljetetuista tavaroista maksettua arvonlisäveroa ei voida vähentää kuljetusliikkeen arvonlisäverotuksessa, vaan yritys joutuu pitämään maksun lopullisena vahinkonaan. Vähennysoikeus edellyttää nimittäin sitä, että maahantuonti tapahtui yrityksen verollista liiketoimintaa varten. Maahantuoduista tavaroista ei kuitenkaan tule kuljetusyrityksen omaisuutta eikä yritys muutoinkaan hyödynnä itse tavaroita taloudellisesti. Maahantuonti tapahtui tavaroiden vastaanottajan liiketoimintaa varten, ei kuljettajan.

Luonnollisesti ylläkuvatussa skenaariossa huolitsijalla on oikeus vaatia korvaus tavaroiden vastaanottajalta, jos tämä on toiminut huolimattomasti. Mutta juuri veroasioissaan epäluotettavien vastaanottajien osalta ei ole lainkaan harvinaista, että kovan paikan tullen he ovat maksukyvyttömiä. Lisäksi mahdolliset korvausoikeudet pitäisi yleensä toteuttaa ulkomailla tapahtuvalla oikeudenkäynnillä, johon liittyy huomattava kustannusriski.

Riskin suuruusluokan havainnollistamiseksi mainittakoon TIR-kuljetuksia koskeva esimerkki. Suomen Kuljetus ja Logistiikka (SKAL), joka takaa Suomessa tapahtuvista TIR-kuljetuksista, nosti heinäkuussa 2007 kuljetusliikkeiden annettavaa vakuutta kymmenkertaiseksi 6.000 eurosta 60.000 euroon, koska vanha vakuussumma ei läheskään kattanut vastuuriskejä ja lukuisat kuljetusliikkeet olivat tällaisten vastuutapausten johdosta joutuneet konkurssiin. On todettava, ettei vakuuksien nostaminen estä kuljetusliikkeiden konkursseja jatkossakaan, koska yhdistykseltä vaaditaan maksua vasta kuljetusyrityksen ollessa jo maksukyvytön. Kuljetusyrityksen on itse huolehdittava riskiensä asianmukaisesta hallinnasta.

Kuljetusalan yritykset voivat hallita tässä kuvailtuja riskejä varmistumalla kuljetusten vastaanottajien luotettavuudesta ja tarpeen vaatiessa hankkimalla asianmukaisen vakuuden tulli- ja verovastuuta varten. Hyvin laaditut sopimuslausekkeet voivat varmistaa, ettei yrityksen tarvitse ilmoittaa tavaroita passitusmenettelyihin, ellei se ole saanut riittävää vakuutta.

Jos yritys on jo joutunut vastuuseen, on aihetta nopeaan toimintaan viranomaisia kohtaan. Tietyin edellytyksin yrittäjä voi saada lievennyksen tulleihin tai arvonlisäveroihin. Lievennyksiä on kuitenkin anottava suhteellisen lyhyiden määräaikojen kuluessa, jotka helposti kuluvat umpeen, jos yritys luottaa liian pitkään siihen, että tavaroiden vastaanottaja selvittää asian määräpaikassa.