Ilman vakuuksia saatavien perintä on Saksassa selkeästi hankalampaa, kuin mihin on Suomessa vallitsevia olosuhteita ajatellen yleensä varauduttu. Toisaalta Saksassa vaaditaan sopimustilanteessa säännönmukaisesti vakuuksia, jos sopimukseen liittyy luottoriski, ja juridiset mahdollisuudet vakuuksien järjestämiseen ovat suotuisemmat kuin Suomessa. Oikea hetki vaatia vakuuksia on tietysti sopimuksen solmimisen yhteydessä. Myöhemmin vakuuksien saamiselle saattaa olla paljon vaikeampi saada hyväksyntä sopimuskumppanilta.

Suomen ja Saksan välisessä kaupassa yleisimmät vakuudet ovat omistuksenpidätysehdot, saatavien siirto vakuutena ja pankkitakuut. Kaikkiin näihin vakuuksiin liittyy huomattavia eroja siihen verrattuna, miten vastaavat vakuudet ovat järjestettävissä ja käytettävissä Suomessa. Saatavat voidaan taata ainoastaan niillä vakuuskeinoilla, jotka ovat käytettävissä velallisen maassa. Tämä pätee myös keinoihin vaatimuksen läpiviemiseksi velallisen konkurssissa tai oikeudessa.

Jos toimitetaan kauppatavaraa Saksaan, on syytä pidättää siihen omistusoikeus sekä sopimustekstissä että itse toimituksen yhteydessä. Omaisuuden pidättämistä koskeva merkintä laskussa tai vastaanottotodistuksessa ei riitä.

Konkurssivelkojiin eivät lukeudu ne velkojat, joilla on erottamisoikeus (konkurssilain 47 §), esim. omistuksenpidätyksen perusteella. Velkoja, joka on pidättänyt omistusoikeuden itsellään, voi saattaa oikeutensa voimaan vähentymättömänä (ns. erottamisoikeus, Aussonderungsrecht), vaikka velallinen on asetettu konkurssiin.

Suomessa on totuttu siihen, että omituksenpidätys ei päde tavaroiden suhteen, jotka on tarkoitettu edelleen myytäviksi tai käytettäviksi valmistusprosessissa. Saksan lain mukaan molemmissa tapauksissa omistuksenpidätys on mahdollinen. Riippuen sopimuksesta suoja voi ns. pidennetyn omistuksenpidätysehdon nojalla ulottua tilanteeseen, jossa tavara on jo myyty eteenpäin tai on jo käytetty valmistuksessa. Myyntitapauksessa tavarantoimittaja voi saada omistusoikeuden tilalle vakuudeksi velallisen myyntisaatavan. Alkuperäisellä tavarantoimittajalla on etuoikeus myyntisaatavaan nähden, jos velallinen joutuu konkurssiin tavaran eteenpäin myynnin jälkeen, mutta ennen kuin ostaja on maksanut myyntisaatavan. Jos on tarkoitus käyttää kauppatavara valmistukseen, voidaan sopia, että toimittajan omistusoikeus jatkuu valmistettuun tuotteeseen nähden osittaisena omistusoikeutena siten, että valmistetun tuotteen omistuksen murto-osien suuruus riippuu alkuperäisen tuotteen ja valmistuksen arvosuhteesta.

Huolellisen sopimuksen tekemisen lisäksi on kuitenkin syytä pysyä hyvin perillä siitä, miten kauppakumppani suojaa omistustasi. Myyjän omistusoikeus voi olla omistuksenpidätysehdosta huolimatta vaarassa, jos ostaja on jo etukäteen myöntänyt esim. pankille koko varastoonsa nähden panttioikeuden tai jos ostaja ostaa samanlaisia tavaroita eri tahoilta eikä pidä niitä selvästi erotettavissa.

Saatavien siirto on Saksassa kätevä vakuusmuoto. Saatavien siirto on pätevä siirtäjän konkurssissa, vaikka siirrosta ei ole ennen konkurssia annettu ilmoitusta siirrettyjen saatavien velallisille.

Koska tämä vakuusmuoto on hyvin suosittu, olisi aina varmistettava, että saatavia ei ole vielä siirretty esim. pankille tai muille tavarantoimittajalle, ennen kun niitä hyväksytään vakuutena. Oikeuskäytäntö suojaa jossain määrin tavarantoimittajia tilanteessa, jossa pankit – joilla on yleensä vanhempi siirto – ja tavarantoimittajat vaativat eri perustein samat saatavat itselleen.

Tavallinenkin pankkitakuu suojaa tehokkaasti luottoriskiltä. Toisaalta on oltava tarkkana, ettei yleensä takuukirjassa asetettu määräaika kulu umpeen, ennen kuin maksuvaatimus on tehty sovitussa muodossa. Sen lisäksi pankki ei yleensä ole velvoitettu maksamaan ennen kuin oikeus on vahvistanut, että esitetty maksuvaatimus on oikeutettu osapuolten sopimussuhteen perusteella. Tämä tarkoittaa, että takuusta huolimatta velkojan on vietävä asia oikeuteen, ennen hän voi periä saatavansa pankilta.

Sen vuoksi velkoja vaatii usein ”on-demand” takuun, jonka perusteella pankin on maksettava heti, jos maksuvaatimus ja väite sopimuskumppanin sopimusrikkomuksesta ja siihen perustuvasta maksuvelvoitteesta esitetään. Saksan korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan sopimusvelvoite asettaa ”on-demand” pankkitakuu on kuitenkin pätevä vain siinä tapauksessa, että vastaava ehto on erikseen neuvoteltu sopimuskumppanien kesken. Yleisten sopimusehtojen osana ehto ei ole pätevä. Pankki voi myöhemmin kieltäytyä maksamasta sillä perusteella, että sopimus takuun asettamisesta ei ollut pätevä, vaikka se olisi jo asettanut ”on-demand” takuun.

Jos erillisiä vakuuksia ei ole, perintä Saksassa on hankalaa, mutta ei sentään toivotonta. Saksalaisen asianajajan lähettämä maksukehotus saattaa antaa maksuvaatimuksellenne jo huomattavaa pontta, sillä velalliselle tulee siten selväksi, että velkoja on nyt vakavissaan. Mikäli asianajajan kehotuskirjekään ei johda tulokseen, voi olla järkevää käynnistää tuomioistuimen toimesta suoritettava ns. kehotusmenettely (Mahnverfahren) velallista vastaan.

Tuomioistuimen kehotusmenettely on erinomainen ratkaisu tapauksissa, joissa velallinen kieltäytyy maksusta esittämättä siihen asiallisia syitä. Tällaisia tilanteita syntyy varsin usein velallisen yleisen maksukyvyn ollessa heikko. Nimenomaan näissä tapauksissa velkojalle on erityisen tärkeää saada nopeasti oikeuden asiakirja, jonka perusteella velallista vastaan voidaan hakea ulosottoa, koska jokaisen viivästyksen myötä kasvaa vaara, että velallinen joutuu konkurssiin, jolloin saatava menettäisi suurimman osan arvostaan.

Kehotusmenettely on pelkästään muodollinen menettely, jonka avulla voidaan saada ulosottoperuste jo muutamassa viikossa, ellei velallinen kiistä saatavaa asiallisesti. Jos on kuitenkin jo ennalta odotettavissa, että saatava riitautetaan, niin kehotusmenettely on turha ja tarkoittaa vain ajan tuhlausta. Näissä tapauksissa tulisi mieluummin heti nostaa kanne.

Varsinkin kansainvälisessä liike-elämässä ei ole aina helppoa tunnistaa oikeaa strategiaa saatavien perinnässä. Useat eri tekijät vaikuttavat arviointiin siitä, kannattaako kanteen nostaminen. Saatavan ollessa riitainen tai velallisen maksukyvyn ollessa kyseenalainen vain saatavan osan välitön toteutuminen on usein arvioitava arvokkaammaksi kuin riskialttiin oikeudenkäynnin tarjoamat menestymismahdollisuudet.

Erillinen kysymys on se, missä mahdollinen kanne on nostettava. Joissakin tapauksissa velkoja saa nostaa kanteen oman kotipaikkansa tuomioistuimessa. Näissäkin tapauksissa voi kuitenkin olla suositeltavaa kääntyä velallisen kotipaikassa eli Saksassa olevan tuomioistuimen puoleen. Näin on usein laita, jos on muutenkin sovellettava Saksan lakia. Edelleen kanteen nostaminen velallisen kotimaassa säästää velkojan myöhemmin siltä vaivannäöltä, joka liittyy ulkomaisen tuomion Saksassa suoritettavaan täytäntöönpanoon. Etu- ja haittapuolet on punnittava tapauskohtaisesti.