Kuten niin monella muullakin asialla, myös lakisääteisillä muotovaatimuksilla on kaksi puolta. Kirjallisen muodon tai jopa julkisten tahojen myötävaikuttamisen vaatimus tosin parantaa todistettavuutta ja siten yleistä oikeudellista varmuutta. Varsinkin notaarin vahvistus mahdollistaa tämän ohella sen, että osapuolia valistetaan oikeusseuraamuksista ja suojellaan hätäisiltä päätöksiltä tärkeissä asioissa. Toisaalta taas muotovaatimukset johtavat yleensä sopimuksia solmittaessa viivästyksiin ja lisäkuluihin, joille ei monissa tapauksissa löydy asiallista syytä.

Suomen laki lähtee aivan kuten Saksan lakikin siitä periaatteesta, että oikeustoimet voidaan pääsääntöisesti sopia vapaamuotoisesti. Sitovia sopimuksia voidaan siten solmia myös suullisesti, ellei mikään erityinen lainsäännös vaadi muuta muotoa.

Osapuolet voivat kummassakin oikeusjärjestelmässä myös sopia keskenään muotomääräyksistä. Jos laki asettaa tietylle oikeustoimelle muotovaatimukset, lakisääteisen muodon puuttuminen estää sitä tulemasta tehokkaaksi, kun taas tahdonvaraisen muodon puuttumisella on yleensä merkitystä ainoastaan todistustaakan kannalta.

Muuta yhteistä ei Saksan ja Suomen laeilla muotovaatimusten osalta juuri olekaan. Suomen laissa vaaditaan kaupan ja teollisuuden kannalta releventeilla alueilla ainoastaan harvoissa poikkeustapauksissa lakisääteisten muotovaatimusten noudattamista, ja tällöinkin riittää tavallisesti kirjallinen muoto.

Asioiden mutkattomalle hoitamiselle ja kustannusten pienuudelle annetaan siten etusija oikeusvarmuuden ja hätäisiltä päätöksiltä suojelemisen jäädessä toissijaisiksi. Saksalaiset ovat taipuvaisia päinvastaiseen arvottamiseen. Siksi ei olekaan mikään yllätys, että Saksan laissa muotovaatimukset ovat paitsi tavanomaisempia, myös monissa tapauksissa ankarampia kuin Suomen vastaavat määräykset. Aivan kuten muutkin elämän alueet myös oikeusjärjestykset ilmentävät saksalaisen ja suomalaisen mentaliteetin välisiä selkeitä eroja.

Kiinteistöjen siirtäminen on muotosidonnaisen oikeustoimen klassinen tapaus. Saksan laki vaatii notaarin vahvistusta, mutta Suomessa tällaiset sopimukset voidaan solmia yksinkertaista kirjallista muotoa noudattaen. Riittää, kun julkinen kaupanvahvistaja vahvistaa sopimuksen. Usein kiinteistöt ovat kuitenkin asunto-osakeyhtiöiden hallussa. Osakkeiden funktio näissä yhtiöissä vastaa Saksan asunto-omistusta. Näiden yhtiöiden osakkeet taas voidaan joitakin kuluttajansuojasta johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta yleensä siirtää vapaamuotoisesti.

Julkisen kaupanvahvistajan tehtävä kiinteistöjä siirrettäessä vastaa pikemminkin Yhdysvaltojen notary public'in kuin saksalaisen notaarin tointa, mikä näkyy myös - verrattuna saksalaisten notaarien maksuihin - vähäisistä kustannuksista. Suomen laki ei tunne asiakirjan vahvistamistapaa, jossa asiakirja luetaan ääneen ja molemmat osapuolet allekirjoittavat sen notaarin läsnäollessa.

Valtakirjoihin tarvitaan Suomessa kahden todistajan allekirjoitus. Tätä voidaan pitää Saksan määräyksiin verrattuna joko muotovaatimusten lisäyksenä tai vähennyksenä. Suomen kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten mukaan tosin pitäisi riittää, jos Saksassa annettu valtakirja täyttää Saksan muotovaatimukset, mutta koska tämä ei ole yleisesti tunnettua, on syytä asennoitua tämän vaatimuksen vaatimalla tavalla. Avoimiin asianajovaltakirjoihin riittää kuitenkin Suomessakin yksinkertainen kirjallinen muoto.

Myös osakeyhtiön perustamiseen Suomen lain mukaan riittää yksinkertainen kirjallinen muoto. Perustajien tulee laatia ja allekirjoittaa perustamiskirja, liittää siihen yhtiöjärjestys ja ilmoittaa yhtiö merkittäväksi kaupparekisteriin. Yksityisten osakeyhtiöiden (Saksan vastaava yhtiömuoto on GmbH) osakkeiden siirtämiseen sitovasti riittää jopa suullinen sopimus. Käytännössä valitaan tietenkin yleensä kirjallinen muoto ja tätä vaaditaan myös osakeluettelon pitämisen sekä varainsiirtoveron maksamisen yhteydessä.

Edellä sanotun johdosta suomalaisten yrittäjien ei tarvitse kustannussyistä matkustaa saksalaisten kollegojensa tavoin Sveitsiin siirtääkseen yhtiönsä osakkeita. Heille saattaa kuitenkin käydä niin, että he tulevat neuvonnan puutteessa solmineeksi tehottomia yksityisluontoisia kirjallisia sopimuksia saksalaisen tytäryhtiön liikeosuuksien siirtämisestä. Moni ostaja jää epätietoiseksi vastuukysymysten ja muiden huomattavien näkökohtien osalta.

Tässä tulee esiin vapaiden muotovaatimusten nurja puoli. Ne antavat sen petollisen kuvan, että on kysymys liiketoimista, jotka voi ilman muuta hoitaa itse. Tämän seuraukset voivat tulla kalliiksi.

Jos esim. kaupparekisteri-ilmoitus tehdään virheellisesti puuttuvan neuvonnan johdosta, rekisterimerkintä ja siten yhtiön syntyminen saattaa viivästyä huomattavasti. Tämä voi johtaa siihen, että perustajat joutuvat henkilökohtaisesti vastuuseen suorittamistaan oikeustoimista.

Juuri saksalaiset kumppanit kärsivät Suomen markkinoilla yleisestä tiedon puutteesta, jota ei yhtiöoikeudellisissa kysymyksissä voida kiertää edes sopimalla noudatettavaksi Saksan lakia. Toisin kuin esim. toimitussopimusten kohdalla, yhtiöoikeudelliset kysymykset kuten esim. yhtiön elinten valinta, arvioidaan pakottavasti Suomen lain mukaan.

Tarvittavaa neuvontaa tulisi siten omaa etua ajatellen käyttää myös ilman lain pakotetta. Koska Suomessa ei ole samanlaisia notaareita kuin Saksassa, asianajajat tarjoavat vastaavia palveluja kuten esim. apua yritysoikeudellisten asiakirjojen laatimisessa, kaupparekisteriin tehtävissä ilmoituksissa sekä liiketoimien hoitamisessa asiakasvaraintilien kautta.