Yksityishenkilöt maksavat tuloveroa ansiotuloista ja pääomatuloista.

Pääomatuloa, kuten vuokratuloa tai myyntivoittoja, verotetaan 28 prosentin tasaverokannan mukaan. Jos yksityishenkilö saa osinkoja muulta kuin pörssilistatulta osakeyhtiöltä, enimmillään 90.000 euroa on verovapaata, jos osingot eivät ylitä 9 % osakkeiden laskennallisesta arvosta (=nettoarvosta). Jos osinkojen arvo ylittää 9 % osakkeiden laskennallisesta arvosta, 70 % ylimenevästä osasta verotetaan ansiotulona ja loppuosa on verovapaata.

Ansiotulon verotus Suomessa koostuu progressiivisesta valtionverosta, tasaverokantaan perustuvasta kunnallisverosta ja – soveltuessaan – kirkollisverosta.

Kunnallisvero vaihtelee työntekijän asuinpaikasta riippuen. Pääkaupunkiseudulla veroprosentti on esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä tällä hetkellä 17,50 % ja Vantaalla 18,50 %. Valtion tuloveroa kerätään 12.600 euron vuosituloista alkaen veroprosentin riippuessa palkasta. Veroprogressio alkaa 8,5 prosentista ja yltää 31,5 prosenttiin 62.000 euroa ylittävän ansion osalta (verovuosi 2008). Suomen verohallinnon verkkosivuilla (www.vero.fi) on verolaskuri, jonka avulla voi laskea veroprosentin arvioit

Toisen maan kansalainen, joka työskentelee Suomessa, voi olla Suomessa yleisesti tai rajoitetusti verovelvollinen. Ratkaisevaa on pääsääntöisesti työntekijän asuinpaikka.

Ulkomaan kansalaiset, joiden katsotaan asuvan Suomessa, ovat Suomessa yleisesti verovelvollisia kaikista tuloistaan. Suomen lainsäädännön valossa henkilöllä on asuinpaikka Suomessa, jos hänen vakituinen asuinpaikkansa on Suomessa tai hän tulee Suomeen aikomuksenaan pysyä maassa yhtäjaksoisesti 6 kuukauden ajan.

Lyhytaikainen komennus Suomeen voi johtaa tilanteeseen, missä soveltuvien kansallisten säädösten perusteella työntekijän katsotaan asuvan sekä Suomessa että kotivaltiossa. Tällaiset kaksoisasumiskonfliktit ratkeavat ensisijaisesti Suomen ja työntekijän kotivaltion välisen verosopimuksen perusteella.

Useimmat Suomen solmimat verosopimukset sisältävät kriteereitä, joiden mukaan henkilön kotipaikka määräytyy verosopimuksen soveltamistilanteissa. Tavanomaisesti ratkaiseva kriteeri on henkilön vakinaisen asunnon sijainti. Jos työntekijällä on vakituinen asunto molemmissa valtioissa, asuinpaikaksi katsotaan se valtio, johon henkilöllä on tiiviimpi henkilökohtainen ja taloudellinen yhteys ja jota siten on pidettävä työntekijän elinetujen keskuksena. Jos asuinpaikkaa ei pystytä määrittämään vakituisen asunnon tai elinetujen keskuksen käsitteiden avulla, vakituinen oleskelu yhdessä valtiossa tai kansalaisuus ovat yleensä seuraavat käytettävät kriteerit.

On kuitenkin myös verosopimuksia, joiden perusteella molemmilla valtioilla on verotusoikeus kaksoisasumistilanteissa. Työntekijällä on tällöin oikeus ainoastaan vähentää yhdessä valtiossa maksetut verot toisessa valtiossa maksamastaan verosta.

Kuten yllä esitetty tarkastelu osoittaa, tapauksen ominaispiirteet ja työntekijän lähtövaltio vaikuttavat henkilön asuinpaikkaan ja siitä seuraavaan yleiseen verovelvollisuuteen. Tästä syystä suosittelemme, että kussakin tapauksessa työntekijän verovelvollisuuden arvioinnin tekee kansainväliseen verotukseen perehtynyt asiantuntija.

Ulkomaan kansalaiset, jotka työskentelevät Suomessa, mutta joiden asuinpaikka ei ole Suomessa, ovat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia. Pääsäännön mukaan heidän tulee maksaa Suomessa tuloveroa Suomesta saamistaan tuloista, mutta ei muista valtioista saaduista tuloistaan.

Verosopimukset antavat tavanomaisesti Suomelle oikeuden verottaa palkkaa, hyvitystä ja muuta Suomessa suoritetusta työstä maksettavaa korvausta. Poikkeuksena tästä säännöstä useissa verosopimuksissa todetaan, että toisessa valtiossa asuva työntekijä on verovelvollinen ainoastaan asuinvaltiossaan, mikäli hän oleskelee Suomessa korkeintaan 183 vuorokautta vuoden aikana ja hän on ulkomaisen yhtiön palveluksessa ja työntekijälle maksettava palkka ei rasita työnantajan Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tulosta. Eri verosopimusten versiot säännöstä voivat poiketa hieman toisistaan: esimerkiksi joissain sopimuksissa puhutaan kalenterivuodesta ja toisissa mistä hyvänsä 12 kuukauden jaksosta.

Yllä mainittu poikkeus ei yleensä sovellu, jos ulkomaisella työnantajalla on vähintään kiinteä toimipaikka Suomessa, koska kyseinen yksikkö vastaa säännönmukaisesti myös palkkakustannuksista. Vuokratyöntekijät on myös tietyissä tapauksissa rajattu 183 päivän säännön soveltamisalan ulkopuolelle: Ennen kaikkea Norjasta, Tanskasta, Ruotsista, Islannista, Virosta, Latviasta tai Liettuasta (sekä maista joiden kanssa Suomella ei ole verosopimusta) tulevat vuokratyöntekijät ovat Suomessa tuloverovelvollisia maahan saapumisestaan lähtien, riippumatta heidän oleskelunsa aiotusta kestosta.

Yllä mainitun 183 päivän säännön lisäksi monissa verosopimuksissa on erityissääntöjä, jotka koskevat tiettyjä työntekijäryhmiä, kuten taiteilijoita, urheilijoita, opettajia ja tutkijoita tai suomalaisen yhtiön hallituksen tai muun vastaavan elimen jäseniä.

Pääsääntöisesti työntekijät, joiden asuinpaikka ei ole Suomessa, maksavat Suomesta saaduista tuloistaan lähdeveroa 35 % kiinteän verokannan mukaan. Ennen veron laskemista Suomesta saaduista tuloista voidaan tehdä kiinteä 510 euron vähennys kuukausittain (tai 17 € jokaiselta päivältä, jos työ kestää alle kuukauden), jos vähennysoikeudesta on tehty merkintä verokorttiin. Vuosittaisen verotuksen kannalta EU/ETA-maiden kansalaiset, jotka saavat vähintään 75 prosenttia tuloistaan Suomesta, voivat anoa, että verotus tapahtuisi normaalin progressiivisen verokannan mukaan, jos tämä johtaisi alhaisempaan verotukseen.

Jos muualla kuin Suomessa asuva työntekijä maksaa Suomesta saamastaan tulosta veroa Suomeen, on sama tulo yleensä veronalaista myös työntekijän asuinvaltiossa. Saman tulon kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi verosopimukset yleensä sisältävät säädöksiä Suomessa maksetun veron huomioimisesta asuinvaltiossa. Kaksoisverotuksen välttämiseksi on käytössä kaksi pääasiallista menetelmää: toisessa valtiossa maksetut verot voidaan vähentää kotivaltiossa maksettavasta verosta (niin sanottu hyvitysmenetelmä) tai toisessa valtiossa verotettu tulo voi olla vapautettu verosta asuinvaltiossa (niin sanottu vapautusmenetelmä). Yksityiskohdat määräytyvät sovellettavan verosopimuksen perusteella.

Kannustaakseen ulkomaalaisia asiantuntijoita tulemaan työskentelemään Suomeen, Suomen verolainsäädännössä on ulkomaisia “avainhenkilöitä” koskevaa erityissääntelyä. Jos tällaisen työntekijän katsotaan Suomen lainsäädännön perusteella asuvan Suomessa, hänen Suomesta saamiaan tuloja voidaan silti verottaa kiinteän 35 prosentin verokannan mukaan normaalin progressiivisen tuloveron sijasta.

Edellytykset poikkeussääntelyn soveltumiselle ovat seuraavat:

Työntekijää voidaan verottaa tasaverokannan mukaan korkeintaan neljän vuoden ajan. Poikkeukseen oikeuttavaa lähdeverokorttia on haettava 90 päivän kuluessa Suomessa työskentelyn aloittamisesta.

Avainhenkilöiden erityinen verokohtelu perustuu väliaikaiseen lakiin, jota sovelletaan vuoden 2011 loppuun mennessä solmittuihin työsopimuksiin. Laki on säädetty vuonna 1996 ja tähän mennessä sen voimassaoloa on joka kerta jatkettu.

Suomeen tulevan työntekijän tulee hakea itselleen suomalainen henkilötunnus niin pian kuin mahdollista, sillä henkilötunnus on edellytys suomalaisen verokortin saamiselle.

Saadakseen suomalaisen henkilötunnuksen työntekijän on henkilökohtaisesti rekisteröidyttävä kotipaikkansa maistraatissa Suomessa. Työntekijän on esitettävä passinsa, oleskelulupansa, virallinen todistus avioliitosta ja lasten syntymästä ja hänen tulee täyttää ulkomaisen rekisteröitymislomake.

Kun työntekijä on saanut suomalaisen henkilötunnuksen, hän voi hakea verokorttia paikallisesta verovirastosta. Verokortissa ilmoitettu veroprosentti on laskettu arvioitujen vuositulojen perusteella. Muualla kuin Suomessa asuvien tulee hakea erityinen lähdeverokortti.

On tärkeää hankkia verokortti mahdollisimman pian, sillä niin kauan kun työntekijällä ei ole verokorttia, työnantajan on pidätettävä veroja varten 60 prosenttia kuukausipalkasta. Työntekijän tulee antaa verokortti työnantajalle, joka pidättää verokorttiin merkityn osan palkasta kuukausittain ja tilittää summan verovirastolle.

Jos ulkomaisella työnantajalla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa ja palkka maksetaan suoraan työntekijän pankkitilille Suomen ulkopuolelta, työntekijä on itse vastuussa verojensa maksamisesta. Tällöin työntekijän tulisi pyytää paikallista verotoimistoa laskemaan ennakkovero ja suorittaa maksut laskelman mukaisesti.

Verokortissa mainittu ennakonpidätysprosentti määräytyy arvioitujen tulojen perusteella ja verot kerätään ennakonpidätysprosentin mukaan. Lopullinen verotus toteutetaan vuoden lopussa ja perustuu ilmoitettuihin verotettaviin tuloihin.

Työntekijät saavat esitäytetyt veroilmoitukset verovuotta seuraavan vuoden huhtikuussa. Veroilmoitus sisältää tulot ja vähennykset, jotka on ilmoitettu viranomaisille. Työntekijän tulee tarkistaa veroilmoitus ja ilmoittaa mahdolliset muutokset ilmoituksen liitteenä olevalla lomakkeella. Määräaika muutosten ilmoittamiselle on toukokuun alussa ja tarkka päivämäärä on mainittu veroilmoituksessa. Jos kaikki tiedot on merkitty oikein veroilmoitukseen ja tuloja tai vähennyksiä ei puutu, työntekijän ei tarvitse tehdä mitään. Jos työntekijä ei palauta veroilmoitusta, verotus toimitetaan ilmoituksen liitteenä olevan veropäätöksen mukaisesti. Jos työntekijä ilmoittaa muutoksia veroilmoitukseen, hän saa veropäätöksen elokuun ja lokakuun välillä.

Jos vuoden aikana pidätetyt verot ovat vähemmän kuin ilmoitettujen tulojen perusteella maksettavaksi tulevat verot, työntekijä joutuu maksamaan verojäännöksen kahdessa erässä, joiden eräpäivät ovat joulukuun ja helmikuun alussa. Jos lopullinen vero on alhaisempi kuin vuoden aikana pidätetty vero, työntekijää saa veronpalautuksen joulukuun alussa.

Ensinnäkin työnantajan tulee pidättää verokortissa mainitun veroprosentin mukainen osa työntekijän kuukausipalkasta. Pidätetty osa tulee tilittää paikalliselle verovirastolle viimeistään seuraavan kuun 10. päivään mennessä. Lisäksi työnantajan on ilmoitettava kuukausittain maksamansa palkat.

Ulkomaiset työnantajat, joilla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa eivät ole velvoitettuja tekemään ennakonpidätyksiä ja tilittämään veroja palkasta, jos palkka maksetaan suoraan ulkomailta työntekijän pankkitilille. Tällöin työntekijä on velvollinen maksamaan verot ennakkoverona.

Työnantajien tulee myös tehdä veroviranomaisille vuosi-ilmoitus Suomessa verovuoden aikana olleista työntekijöistä ja maksetuista palkoista. Vuosi-ilmoitukset ovat perustana arvioitaessa yksittäisen veronmaksajan tuloja ja kertynyttä veroa esitäytettyä veroilmoitusta varten.

Vuosi-ilmoitus on tehtävä verovuoden jälkeen viimeistään 31. tammikuuta. Viranomaiset seuraavat vuosi-ilmoitusten jättämistä erittäin tarkasti ja laiminlyönnistä voi olla seurauksena jopa 15.000 euron sakko.

Heinäkuusta 2007 alkaen ulkomaisten työnantajien on tullut tehdä Suomen veroviranomaisille ilmoitus lähettäessä vuokratyöntekijöitä Suomeen, jollei Suomen ja lähtövaltion välinen verosopimus estä työntekijöiden verottamista Suomessa.

Asialla on merkitystä erityisestä muista Pohjoismaista (Tanska, Ruotsi, Norja, Islanti) sekä Baltian maista (Viro, Latvia, Liettua) tulevien vuokratyöntekijöiden kohdalla, koska Suomen verosopimukset näiden valtioiden kanssa rajaa vuokratyöntekijät 183-päivän säännön soveltamisalan ulkopuolelle, joten he ovat tuloverovelvollisia Suomessa täällä oleskelunsa kestosta riippumatta. Lisäksi ilmoitus on tehtävä, jos työntekijän kotivaltiona on sellainen maa, jonka kanssa Suomella ei ole ollenkaan verosopimusta.

Ilmoituksen pitää sisältää työntekijöiden henkilötiedot sekä tieto työpaikasta, palvelun vastanottajasta, Suomessa työskentelyn kestosta ja arvioidusta palkasta. Määräaika ilmoitusten jättämiselle on työntekijän Suomessa työskentelyn aloittamista seuraavan kuukauden lopussa.