|
|||||
Kirjanpito- ja veropalvelut Suomen markkinoilla |
![]() |
|
Kielimuurista johtuen ulkomaisten elinkeinonharjoittajien ja sijoittajien on usein vaikea tehdä perusteltuja päätöksiä hankkiessaan erilaisia kirjanpito- ja konsultointialan palveluja. Toisin kuin joissakin muissa valtioissa, Suomessa ei ole olemassa ammattikuntaa, joka tarjoaisi kaikkia monimutkaisissa kansainvälisissä liiketoimissa tarvittavia palveluja – kirjanpidosta vaativaan verosuunnitteluun – yhdessä paikassa kilpailukykyiseen hintaan. Eri palveluntarjoajilla (kirjapitäjät, tilintarkastaja ja lakimiehet) on omat vahvuutensa ja sopivan palveluntarjoajan valitseminen riippuu asiakkaan tapauskohtaisista tarpeista.
Kirjapitopalveluja tarjoavat tilitoimistot, viralliset kirjanpitäjät sekä tilintarkastusyhtiöt. Nimikkeet ”kirjanpitäjä” ja ”tilitoimisto” eivät ole suojattuja ja palveluja tarjoavien ammattilaisten pätevyys ja tarjottujen palveluiden laatu voivat vaihdella merkittävästi. Ammattinimikkeitä ”auktorisoitu kirjanpitäjä” tai ”KLT-kirjanpitäjä” voivat puolestaan käyttää ainoastaan Taloushallintoliiton jäsenet, jotka ovat suorittaneet Tili-instituuttisäätiön järjestämän KLT-kokeen.
Auktorisoimattomat tilitoimistot saattavat luonnollisesti tarjota alhaisempia hintoja. Jos auktorisoimaton kirjanpitäjä on valittu taloudellisilla perusteilla, on entistä tärkeämpää selvittää tarkalleen palveluntarjoajan pätevyys ja suositukset.
Auktorisoidut kirjanpitäjät tarjoavat usein myös konsultointipalveluja. Koska auktorisoidut kirjanpitäjät ovat usein hankkineet tietämyksensä verolainsäädännöstä työkokemuksen kautta sekä opiskellessaan KLT-kokeeseen, on luonnollista, että veroneuvontaa tarjotaan lähinnä pienille ja keskisuurille yrityksille ja tarjotut palvelut on suunniteltu lähinnä tavanomaisimpia esiin tulevia kysymyksiä silmällä pitäen.
Tärkeänä edellytyksenä menestyvän liiketoiminnan harjoittamiselle Suomessa on toimintojen järjestäminen tarkoituksenmukaisesti heti alusta lähtien – ja tämä koskee yhtälailla myös ratkaisuja, jotka vaikuttavat yhtiön verotukseen. Verokysymyksissä kansallisten säädösten ohella on otettava huomioon valtioiden väliset verosopimukset sekä EU:n direktiivit. Ulkomainen yhtiö voi esimerkiksi päättää perustaa joko sivuliikkeen tai tytäryhtiön Suomeen. Oikean ratkaisun löytäminen voi vaihdella tapauskohtaisesti ja tähän vaikuttavat muun muassa yhtiön taloudellinen asema, toimiala sekä kotipaikka.
Valitettavasti yhdelläkään asiantuntijalla ei ole hallussaan kaikkea tarvittavaa tietoa ulkomaisen elinkeinonharjoittajan tai sijoittajan neuvomiseksi kaikissa Suomessa harjoitettavaa liiketoimintaa koskevissa verokysymyksissä. Suurten kansainvälisten tilintarkastusyhtiöiden, joilla luonnollisesti on toimistoja myös Suomessa, palveluksessa on kuhunkin verotuksen alaan erikoistuneita asiantuntijoita, kattaen niin sijoitukset, siirtohinnoittelun, arvonlisäverotuksen ja muut verotuksen alat. Nämä tilintarkastusyhtiöt keskittyvät pääasiassa suuriin kansainvälisiin yhtiöihin, joilla on omat vero-osastonsa.
Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on vaarana tulla ”ylikonsultoiduksi” verrattuna yhtiöiden toiminnan laajuuteen Suomessa. Tällaiset yhtiöt voivat helposti menettää kosketuksen niin tarjottuihin konsulttipalveluihin kuin myös niistä aiheutuviin kustannuksiin.
Arvioitaessa tietyssä tapauksessa tarvittavaa veroneuvontaa, paras lähtökohta on yleensä kääntyä sen lakimiehen puoleen, joka on avustanut yhtiötä Suomen markkinoille tulemisessa – esimerkiksi sijoituskohteen hankinnassa, tarjouskilpailuissa, sopimusneuvotteluissa tai sivuliikkeen perustamisessa. Verotusta varten tehtävät järjestelyt edellyttävät usein myös oikeudellisten asiakirjojen, kuten osakaslainasopimusten tai yhtiön eri osien välisten sopimusten (esimerkkinä lisenssi-, yhteistyö- tai toimitussopimukset), laatimista. Yritys voikin saavuttaa merkittäviä synergiaetuja, jos lainopillinen ja verotuksellinen neuvonta saadaan samalta taholta.
Pätevät neuvonantajat tietävät aina myös rajansa. Lakimiehen, jonka tehtävänä on avustaa yhtiötä markkinoille pääsemisessä, pitäisi kyetä myös suosittelemaan yhtiölle muuta asiantuntijaa, jos hänen oma asiantuntemuksensa ei jollain alalla ole riittävä täysin luotettavan arvion tekemiseksi.
|