Julkinen keskustelu henkilöautojen maahantuonnista ja sitä koskevan säännöstelyn madellen edenneestä purkamisesta on synnyttänyt mielikuvan, että hallinnolliset rajoitukset vaikeuttavat kaikkien ulkomaisten ajoneuvojenvuokrausyritysten tuloa Suomen markkinoille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ongelmat koskevat ainoastaan sellaisten ajoneuvojen vuokrausta, joista täytyy maksaa niin kutsuttua autoveroa. Ammattikäyttöön soveltuvien yli 3,5 tonnia painavien ajoneuvojen sekä kuljetuskaluston tai rakennuskoneiden vuokraukseen ei liity säännöstelyä, joka selkeästi estäisi ulkomaisia toimijoita hyödyntämästä mahdollisuuksiaan Suomen markkinoilla.

Lukuunottamatta hyvin lyhytaikaista käyttöä Suomessa, tieliikenteeseen tarkoitetut ajoneuvot on luonnollisesti rekisteröitävä. Tähän liittyvät kustannukset ja velvollisuudet ovat merkityksettömiä, kenties lukuun ottamatta velvollisuutta esittää todistus lainmukaiset vaatimukset täyttävästä ajoneuvovakuutuksesta. EU:n palveludirektiivin nojalla myös jotkut ulkomaiset vakuutusyhtiöt ovat jo liittyneet Suomen Liikennevakuutuskeskuksen jäseniksi, ja ne voivat siten tarjota asiakkailleen liikennevakuutuksia myös Suomessa.

Ajoneuvon rekisteröiminen ei edellytä, että ajoneuvon omistajalla on toimipaikka tai edustaja Suomessa. Ajoneuvorekisteriin voidaan rekisteröidä ajoneuvon suomalaisen haltijan lisäksi myös ulkomainen omistaja.

Rakennuskoneita ja osaa kuljetuskalustosta, kuten kontteja ja puoliperävaunuja, ei tarvitse rekisteröidä kohdevaltiossa, ainakaan jos ne on jo rekisteröity toisessa EU-jäsenvaltiossa. Mikäli laitetta ei tarvitse rekisteröidä Suomessa, lähtövaltiossa hankittu vakuutus kattaa myös laitteen käyttämisen Suomessa.

Ajoneuvojen ja laitteiden vuokraajan näkökulmasta on tärkeää varmistua, että vuokraajan oikeudet ajoneuvon omistajana on myös Suomen oikeuden nojalla turvattu tilanteissa, joissa vuokraaja luovuttaa ajoneuvon oikeudettomasti kolmannelle, ajoneuvo ulosmitataan vuokraajan velkojien toimesta tai vuokraaja joutuu konkurssiin.

Jos ajoneuvo tai kone rekisteröidään Suomessa, vuokraajan hallintaoikeus ei heikennä vuokralleantajan asemaa omistajana. Ajoneuvon myyminen vilpittömässä mielessä olevalle kolmannelle ei käytännössä ole mahdollista, sillä on kohtuullista olettaa, että ostaja tarkistaa rekisteristä myyjän olevan ajoneuvon oikea omistaja.

Suomen pakkotäytäntöönpanosäädösten mukaan havaittavasti sivulliselle kuuluvaa omaisuutta ei voida myöskään ulosmitata. Rekisteriin merkitty omistusoikeus on yleisesti tiedossa. Ulosottokielto suojaa omaisuutta myös konkurssissa: omaisuutta, jota ei voida ulosmitata, ei lasketa konkurssipesän omaisuuteen.

Osassa tapauksista vuokralleantajalla on mahdollisuus turvata asemansa myös niiden laitteiden ja koneiden osalta, joita ei tarvitse rekisteröidä. Ainakin osa laitteista ja koneista, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi maantiellä ja joita sen tähden ei tarvitse rekisteröidä, kuten moottorikäyttöiset työkoneet ja laitteet, voidaan rekisteröidä vapaaehtoisesti, ja niihin voidaan vahvistaa ajoneuvokiinnitys.

Silloin kun rekisteröiminen ei ole mahdollista, on tapauskohtaisesti tarkistettava, saadaanko merkinnällä omistussuhde riittävän hyvin havaittavaksi. Jos tämä on epävarmaa, täytyy vuokralleantajan turvautua muihin vakuusjärjestelyihin.

Suomen Keskusverolautakunta on vuonna 2001 antamassaan päätöksessä katsonut, että ajoneuvojen ammattimaista vuokraustoimintaa Suomessa harjoittavalle ulkomaiselle yritykselle ei muodostu kiinteää toimipaikkaa Suomeen, jollei yrityksellä ei Suomessa fyysistä liiketoiminnan paikkaa. Tapauksessa saksalainen vuokrausyritys oli hankkinut Suomesta asiakkaita itsenäisen edustajan välityksellä. Sopimusten käsittelystä ja hallinnoimisesta vastasivat Saksassa olevat työntekijät.

Toisaalta liiketoiminnan kasvaessa pysyvien toimitilojen käyttäminen voi tulla välttämättömäksi. Tällöin yritykselle muodostuu automaattisesti ilman rekisteröintiäkin Suomessa verotettava kiinteä toimipaikka. Sivuliikkeen tai tytäryhtiön rekisteröiminen voi olla tarpeellista ennemmin tai myöhemmin. Jos verovelvollisuus tulee yllätyksenä, on järkevä verosuunnittelu ilmeisesti laiminlyöty. Tähän liittyvien hallinnollisten velvoitteiden, mukaan lukien velvollisuuden itsenäiseen kirjanpitoon, ei kuitenkaan voida katsoa rajoittavan ulkomaisten yritysten kilpailumahdollisuuksia: markkinoilla olevien kilpailijoiden on täytettävä vastaavat velvollisuudet.