Vain pieni osa tuomioistuimissa ratkaistavista oikeustapauksista ratkeaa lainopillisten erikoiskysymysten perusteella. Ylivoimaisesti suurimmassa osassa menettelyistä riidan ytimessä on tapauksen tosiseikkojen selvittäminen. Tästä syystä riidan osapuoli, joka haluaa arvioida oikeudenkäyntiin liittyviä riskejä, ei voi tyytyä kysymykseen ”Olenko oikeassa?” vaan on yhtä tärkeää kysyä: ”Pystynkö esittämään tarvittavat todisteet?”

Elinkeinonharjoittajien välisessä suhteessa välimiesmenettelylle ei ole järkevää vaihtoehtoa. Tämä pätee eritoten silloin, kun kiistat syntyvät kansainvälisten liiketoimien yhteydessä. Vain välimiesmenettelyllä osapuolet voivat varmistaa, että asian ratkaisevat riittävän pätevät henkilöt, että ratkaisu tehdään järkevän ajan sisällä ja että liikesalaisuudet eivät päädy julkisuuteen.

Tuomioistuimia on joka maassa monella eri paikkakunnalla. Se, joka haluaa toteuttaa oikeuksiaan oikeusteitse, ei saa valita niistä vapaasti sitä tuomioistuinta, jossa hän haluaa asian käsiteltävän. Tuomioistuin ottaa asian tutkittavakseen vain, jos ns. oikeuspaikka on kyseisessä tuomioistuinpiirissä eli jos tuomioistuimella on asiassa toimivalta. Oikeuspaikkakysymys nousee esille aina, kun riidan osapuolilla ei ole sama kotipaikka. Kysymys korostuu, kun osapuolet ovat eri maista: ensin on selvitettävä, missä maassa oikeudenkäynti on käynnistettävä.

Julkiset tahot eri maissa muodostavat tärkeän asiakasryhmän usean toimialan vientiyritykselle. Näiden tahojen hankinnat ovat yleensä tiukan sääntelyn alaisia. Tuotteen tai palvelun tarjoajalle tämä tarkoittaa, etteivät liike-elämässä tavanomaiset myyntitaidot ja -strategiat johda toivottuun tulokseen.

Kauppaedustaja- ja jälleenmyyjäsuhteissa syntyvistä juridisista riidoista ylivoimainen enemmistö aiheutuu päämiehen irtisanoessa sopimuksen. Silloin ei nouse esiin vain kysymys irtisanomisen oikeutuksesta, vaan edustaja tai jälleenmyyjä saattaa vaatia korvausta investoinneista ja luodusta goodwill -arvosta jopa täysin laillisen irtisanomisen johdosta.

Ulkomaan markkinoita ei yleensä valloiteta kertaheitolla. Yrityksen lähtö ensi kertaa uusille kohdemarkkinoille tietää yritykselle huomattavia investointeja ja riskejä. Riskejä voidaan rajoittaa käyttämällä oman sivuliikkeen perustamisen sijasta kauppaedustajaa tai itsenäistä jälleenmyyjää.

Liiketoiminnassa ei ole suositeltavaa turvautua suullisiin sopimuksiin. Tämä neuvo korostuu kansainvälisissä liikesuhteissa. Niissä ei voi välttämättä lähteä edes siitä, että kirjallinen sopimus on pätevä. Monessa maassa on voimassa erityisiä lakisääteisiä muotovaatimuksia tietyntyyppisiä sopimuksia varten. Näiden vaatimusten noudattamatta jättäminen voi johtaa sopimusten pätemättömyyteen.

Asiakassuhteissa käytettävien sopimusehtojen sopeuttaminen uusien kohdemarkkinoiden tarpeisiin ei ole läpihuutojuttu. Vakioehdot vaikuttavat yrityksen etujen toteuttamiseen lukuisissa sopimussuhteissa. Hyvin laaditut sopimusehdot ovat lisäksi hyvä käyntikortti yritykselle suhteessa mahdollisiin asiakkaisiin. Ne tulisi siksi laatia huolella.

Today, foreign enterprises may establish limited companies in Finland without any particular restrictions. This is true for enterprises from other Member States of the European Union as well as for those coming from outside the EU. There are, however, some issues that such companies must take into account when establishing their subsidiary in Finland.

A limited company (Oy) comes into existence upon registration in the central commercial register of Finland. The preceding steps involve fewer formalities than in many other European countries. However, as usual in corporate matters, accurate documentation is indispensible.

The limited company (osakeyhtiö, abbreviated as ‘Oy’), as defined by the Finnish Limited Companies Act, is a highly versatile corporate form well suited to the needs of small one-person businesses as well as large industrial enterprises.

In recent years, foreign enterprises have participated in tenders for public procurement in Finland with increasing success. However, in order for a foreign enterprise to succeed in Finnish award procedures, the tender must be carefully prepared with the special features of the Finnish market firmly in mind.

It is rarely possible to open up a new market in one go. An enterprise’s first step into a new country involves considerable investment and risk. Both may be limited by using independent sales partners – commercial agents or authorised resellers – instead of rushing to establish one’s own local presence right away.

Pre-formulated contract terms are used in practically all sectors of business, either in the form of standard contract texts or as separate terms and conditions of business that are appended to contracts. Most enterprises engaging in exports to foreign countries therefore already have a set of standard contract terms that they use in their home country.

In Finland, the Limited Company (osakeyhtiö, “Oy”) is the only econom-ically relevant form of company. There is no separate smaller form of company such as the German GmbH or the French Sarl. In Finland, the limited company is the form of choice for big quoted enterprises as well as for small and medium-sized undertakings.

In business-to-business relations, there is no reasonable alternative to arbitration, especially where disputes relating to international transactions are concerned. Only by using arbitration can the parties ensure that their dispute will be dealt with by persons qualified to master the complexities of the subject-matter at hand, that a decision will be made within a reasonable timescale, and that business secrets will be kept out of the public domain.

Only a small proportion of court cases are decided on the basis of legal intricacies. In the vast majority of proceedings establishing the facts of the case is at the core of the dispute. Therefore, when considering the risks of engaging in litigation, it is not sufficient to ask ‘Am I right?’ It is equally important to ask: ’Can I provide the required evidence?’

Ausländische Unternehmen dürfen in Finnland heutzutage ohne besondere Beschränkungen Aktiengesellschaften gründen. Es gibt aber einige Sonderfragen, die speziell ausländische Unternehmen betreffen, wenn sie in Finnland eine Tochtergesellschaft etablieren.

Eine Aktiengesellschaft (Oy) entsteht mit der Registrierung im zentralen Handelsregister Finnlands. Die Vorbe-reitung der Registrierung erfordert weniger Formalitäten als in vielen anderen europäischen Ländern. Wie immer in gesellschaftsrechtlichen Angelegenheiten ist präzise Dokumentation aber unverzichtbar.

Die Aktiengesellschaft (osakeyhtiö, abgekürzt ‚Oy‘) nach finnischem Recht ist eine äußerst flexible Gesellschafts-form, die für die Bedürfnisse kleiner Ein-Personen-Betriebe ebenso geeignet ist wie für große Industrieunternehmen.

Die Aktiengesellschaft (osakeyhtiö, kurz „Oy“) ist in Finnland die einzige wirtschaftlich relevante Form der Kapitalgesellschaft. Eine eigene, kleinere Gesellschaftsform wie die deutsche GmbH oder die französische Sarl gibt es nicht. In der Form der Aktiengesellschaft agieren in Finnland große börsennotierte Unternehmen ebenso wie mittelständische Kleinbetriebe.

In den vergangenen Jahren haben sich auch ausländische Unternehmen mit zunehmendem Erfolg an Ausschreibungen zur Vergabe öffentlicher Aufträge in Finnland beteiligt. Jedoch setzt der Erfolg eines ausländischen Unternehmens in einer finnischen Ausschreibung eine gründliche Vorbereitung voraus, bei der die Besonderheiten des finnischen Marktes berücksichtigt werden müssen.

Es ist nur selten möglich, einen neuen Markt in einem Wurf zu erschließen. Der erste Schritt eines Unternehmens in ein neues Land bringt erhebliche Investitionen und Risiken mit sich. Beide können begrenzt werden, indem unabhängige Vertriebspartner – Handelsvertreter oder Vertragshändler – verwendet werden, anstatt sogleich eine eigene Niederlassung zu gründen.

Im Geschäftsverkehr kommt heute praktisch niemand mehr ohne die Verwendung von vorgefertigten Vertragsmustern aus, sei es in der Form von Vertragsformularen oder der sog. allgemeinen Geschäftsbedingungen (AGB), die dem Vertrag beigelegt werden. Die meisten Unternehmen, die den Export in das Ausland aufnehmen, verfügen bereits über eigene Vertragsbedingungen, welche sie im Heimatland verwenden.

Im Verhältnis zwischen Gewerbetreibenden gibt es für das Schiedsverfahren keine vernünftige Alternative. Dies gilt umso mehr, soweit Streitigkeiten im Zusammenhang mit internationalen Transaktionen entstehen. Nur durch das Schiedsverfahren können die Parteien sicherstellen, dass die Angelegenheit durch hinreichend qualifizierte Personen entschieden wird, dass eine Entscheidung in einem vernünftigen Zeitrahmen ergeht und dass Geschäftsgeheimnisse nicht der Öffentlichkeit zugänglich werden.

Nur ein kleiner Anteil von Gerichtsverfahren wird aufgrund von rechtlichen Feinheiten entschieden. In der überwältigenden Mehrheit der Verfahren bildet die Feststellung der relevanten Tatsachen den Kern des Rechtsstreits. Um die Risiken eines gerichtlichen Verfahrens beurteilen zu können, genügt es deshalb nicht zu fragen: „Habe ich Recht?“ Ebenso bedeutsam ist die Frage: „Kann ich den erforderlichen Beweis erbringen?“